Lonkkakuvaukset on tulossa viikon 5 maissa.  Mukava saada lonkat kuvattua. Hieman mietityttää tuo "kapea kävely"  takaapäin, että johtuuko se rakenteesta vai jumiutuneista paikoista... Ja voiko se asia muuttua kasvun myötä... Lisäksi olisi kiva tietää jos Indy ei olisi ollut niin hiekkanen ja jos meillä olisi ollut enemmän tuota "näyttelykokemusta" olisiko lopputulos voinut olla punainen nauha... -no nämä selviää sitten kun menemme seuraavalla kerralla näyttelyyn ....

 On käyty Meirän Hallissa Piskien vuorolla joka toinen torstai. Vuoro on aina raskaamman työviikkoni jälkeen ja täytyy sanoa, että aivot on jo yleensä narikassa tuossa vaiheessa kun siellä ollaan. Välilllä on tuntunut aika masentavaltakin. Lähinnä se, että itse olen sellainen tumppu, etten muista ratoja jos ei ole numeroita. Heti kun olen vähän jännittynyt alan sekoilla radan kanssa. Viime torstaina vetäjänä oli Leila ja Leila tekijuuri meidän tasolle sopivia ratoja. (Juuri kun olin edellisen kerran jälkeen ajattellut luopua koko touhusta -nyt menikin jo ihan kivasti.) Indy keksi välillä omia kuvioitaan, mutta oli ihan super innoissaan. Kuten aina agilityssä. Ja se on tässä meidän touhussa pääasia.

Uskaltauduin Indyn kanssa viimein oikeaan koiranäyttelyyn. Täytyypi sanoa, että jännitti aika paljon. Mukana oli onneksi Ninnu ja Tarja, heiltä sain sekä asiantuntija apua, että henkistä tukea.. Ninnu lupasi hätätapauksessa esittää Indyn, mutta toisaalta parempihan se on itse opetella. (vaikka nyt tuntuu, että joku muu saa esittää seuraavalla kerralla)

Indyn turkkia on revitty ja auottu tässä viimeisen puolentoista kuukauden ajan ja ihan komea se olikin -kunnes ajattelemattomuuttani taas kerran onnistuin saamaan aikaiseksi likaisen turkin:(  Vaikka istuttiin lehtereillä, niin silti se oli kainaloihin saakka hiekassa ennenkuin huomattiinkaan.  Virhe numero 1) liian pitkä lenkki lumisateessa kasteli turkin 2) seisottiin maneesilla ehkä 5 min. jonka aikana Indy ehti naamallaan tonkia hiekkaa ja istahtaa märillä karvoillaan hiekassa... -vahinko oli jo tapahtunut. Menimme lehtereille, mistä käsin kävin kehässä muutaman kerran harjoittelemassa. Vielä käytin Indyn kerran pihalla pissalla ja huomasin kuinka likainen Indy oli.. ääliömäisyyttäni aloin hieroa likaista takapäätä lumella. Taas kastuttiin ja lisää hiekkaa tarttui turkkiin... Muutama näyttelystä otettu kuva, joita en viitsi tähän laittaa kertoo aika paljon kuinka karsean näköinen koira oli kauempaa katsottuna.. 

Muuten Indy oli oma iloinen itsensä koko ajan. Poistuessemme se rähähti jostain syystä jollekin paimenkoiralle,  joka tuli yhtäkkiä oviaukosta liian lähelle. 

Paikalla oli iso porukka Pirkanmaan vesikoirien väkeä, joita Indy kävi haistelemassa mielellään pitkästä aikaa. Edellisestä pivesi-tapaamisesta varmaankin kuukausi meidän osalta.

Mutta siis itse näyttelyarvostelu:

Sininen nauha eli Hyvä

"Mittasuhteiltaan oikea, hyvin kehittynyt, miellyttäväpäinen narttu. Riittävä luusto. Suora olkavarsi ja eturinta saisi olla täyteläisempi. Hyvä runko. Liikkuu riittävällä askelmitalla. mutta kovin kapeasti takaa. Hyvä turkin laatu. mutta ei parhaassa näyttelykunnossa (likainen). Kaipaa kehätottumusta,

Indy antoi kyllä katsoa hampaansa ja kopeloida itseään, mutta oli hieman jännittynyt.  Indy seisoi asennossa hienosti, mutta itse mokasin lähtemällä kävelemään väärään suuntaan (palasin takaisin) enkä kävellyt kulmaa kohti vaan suoraan, seisoin liian sivussa seisottamassa Indyä jne.... kehätottumattomuus oli suurimmaksi osaksi omaa mokailua. Tiesin kyllä, että pitää kävellä vastapäivään, mutta lähdin kävelemään myötäpäivään yms... tosi tyhmää.

Nyt kun vielä ymmärtäisin, kuinka vakavia asioita on "suora olkavarsi" ja "käveleminen kapeasti takaa". Oletan, että rintakehä saattaa tuosta vielä kasvaa...

Nyt mietin sitä, yritänkö mennä tammikuussa koiranäyttelyyn, vai ajelenko karvat ja yritän keskittyä tuohon näyttelykäyttäytymisen harjoitteluun. Luulen, että karvat lähtee -ja odotellaan että rintakehä kehittyy -jos kehittyy. Jokatapauksessa Indy viihtyi näyttelypaikassa hyvin, häntä heilui kaikille niin ihmisille kuin koirille poikkeuksena tuo oviaukon tapahtuma.

 Tässä muutama Tytti Käyhkön ottama kuva syyskuussa olleesta  Pirkkalan Piskien Mölliagility-kisasta

Nämä ovat ensimmäiset kunnon agility-kuvat Indystä. Itse kisa meni suorastaan hävettävän huonosti, mutta saatiinpa ainakin tälläiset hienot kuvat muistoksi.