Jumalauta nyt loppuu aika... mihin nää jutut katoaa täältä. Mä olen jo 3 kertaa kirjoittanut tapahtumat sunnultailta, sitten ajattelin laittaa tähän kuvan niin sillä aikaa koko paska katosi jonnekin. HERMOT!!! Jatkan sitten kun kerkiän. Sanon vaan lyhyesti, että Indy oli makkararingissä 8.11. vesikoiratapaamisessa. Se teki sille hyvää vaikka onkin jo aika iso koira, mutta pelkäsi yhtä miestä sen verran että oikein haukkui ja murisi. Sitten haki namin kun menin miehen viereen istuun. Otetaan INdy vielä makkararinkiin jatkossakin. Vesikoiraihmisiltä sain hyviä ohjeita metsässä ja vapaana kulkemiseen. Eli aina piiloon kun koira meinaa lähteä jonnekin. On tehonnut Indyyn!!!! Se ottaa muhun nykyään vähän väliä kontaktin metsässä jos on esim. 10 m. päässä minusta. Ennen minä huutelin Indyä luokseni, nyt se tulee ilman huutamista mun luo vähän väliä. Lisäksi muistuttivat,että jos koira on vapaana ja tulee ihmisiä tai koiria vastaan tai lähelle niin, minä lähden juokseen poispäin ja huudan Indyä juostessani poispäin. Minä olen seissyt paikoillani tai kävellyt Indyn luokse vastaavissa tilanteissa. Jotenkaan en ollut tajunnut yhdistää tuota juoksua tähän tilanteeseen.

Sunnuntaina 8.11. Indyn sosiaalistaminen jatkui vielä Irinan synttäreillä. Siellä oli 3 kpl 5-8 vuotiaita lapsiakin ja Indy oli aika kivasti niiden kanssa. Ei enään paimenna samallalailla kun vielä parikuukautta sitten. Lisäksi ei haukkunut eikä murissut ketään kun komensin sen istumaan aina kun ovikello soi. Haukkui se kyllä yhtä Aijukkaa kun tämä tuli vessasta eikä muistanut, että Aijukka kuului kalustoon... Se kulki ihmisen luota ihmisen luokse. Toisten ihmisten silitettäväksi antautui helpostikin -toisten luota peräytyi ensin vähän. Indy oli kyllä jo aika väsynyt oltuaan makkararingissä ja vesikoiratapaamisessa joten se ehkä selittää myös säyseää käytöstä. Tuulikille jolle oli murissut viimeksikin, meinasi taas murista ja pelätä. Tuulikki tekee kaikki asiat juuri niin kuin ei pitäisi. Ovat kylllä todenneet aiemminkin, että koirat ei oikein tykkää Tuulikista. Vaikka Tuulikki on niin kiva...

Viikko nro 46

Indy on ollut mielestäni jotenkin rauhallinen ja tosi kiltti  (kiltti se on kyllä muutenkin). Ei ole ollut niin ärhäkkä vahtikoira kun on ollut muuten viimeaikaoina. Se ei vedä narussa niin paljon kuin ennen ja suhtautuu kaikkiin ihmisiin jotenkin tuttavallisemmin. Viimeyönä silppusi nenäliinapakettini joka oli jäänyt pöydälle. Lisäksi on löytänyt kassistani terveyssiteitä ja repinyt ne salaa pesäänsä. Tässä nämä paheet. Ai niin pissasi eilen ennen agilityyn lähtöä  eteisen lattialle!!! Tämmöistä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Sanoivat vesikoiratapaamisessa että ekan juoksun tulo saattaa kestää kauankin toisilla ja että pissailut sisällekin liittyy siihen joillain neideillä. Eilen innostui pitkästä aikaa raiskaamaan nalleansa. Nalle-reppana on vaan aika pieni jo siihen tarkoitukseen, mutta Indy keksi laittaa tyynyt väliin ja riepotti nalleparkaa sitten korvasta siinä touhutessaan. No nyt täytyy lopettaa tällä erää. Jatkan huomenna sitten tokosta ja agilitystä ja vesikoiratapaamisesta....