Uskaltauduin Indyn kanssa viimein oikeaan koiranäyttelyyn. Täytyypi sanoa, että jännitti aika paljon. Mukana oli onneksi Ninnu ja Tarja, heiltä sain sekä asiantuntija apua, että henkistä tukea.. Ninnu lupasi hätätapauksessa esittää Indyn, mutta toisaalta parempihan se on itse opetella. (vaikka nyt tuntuu, että joku muu saa esittää seuraavalla kerralla)

Indyn turkkia on revitty ja auottu tässä viimeisen puolentoista kuukauden ajan ja ihan komea se olikin -kunnes ajattelemattomuuttani taas kerran onnistuin saamaan aikaiseksi likaisen turkin:(  Vaikka istuttiin lehtereillä, niin silti se oli kainaloihin saakka hiekassa ennenkuin huomattiinkaan.  Virhe numero 1) liian pitkä lenkki lumisateessa kasteli turkin 2) seisottiin maneesilla ehkä 5 min. jonka aikana Indy ehti naamallaan tonkia hiekkaa ja istahtaa märillä karvoillaan hiekassa... -vahinko oli jo tapahtunut. Menimme lehtereille, mistä käsin kävin kehässä muutaman kerran harjoittelemassa. Vielä käytin Indyn kerran pihalla pissalla ja huomasin kuinka likainen Indy oli.. ääliömäisyyttäni aloin hieroa likaista takapäätä lumella. Taas kastuttiin ja lisää hiekkaa tarttui turkkiin... Muutama näyttelystä otettu kuva, joita en viitsi tähän laittaa kertoo aika paljon kuinka karsean näköinen koira oli kauempaa katsottuna.. 

Muuten Indy oli oma iloinen itsensä koko ajan. Poistuessemme se rähähti jostain syystä jollekin paimenkoiralle,  joka tuli yhtäkkiä oviaukosta liian lähelle. 

Paikalla oli iso porukka Pirkanmaan vesikoirien väkeä, joita Indy kävi haistelemassa mielellään pitkästä aikaa. Edellisestä pivesi-tapaamisesta varmaankin kuukausi meidän osalta.

Mutta siis itse näyttelyarvostelu:

Sininen nauha eli Hyvä

"Mittasuhteiltaan oikea, hyvin kehittynyt, miellyttäväpäinen narttu. Riittävä luusto. Suora olkavarsi ja eturinta saisi olla täyteläisempi. Hyvä runko. Liikkuu riittävällä askelmitalla. mutta kovin kapeasti takaa. Hyvä turkin laatu. mutta ei parhaassa näyttelykunnossa (likainen). Kaipaa kehätottumusta,

Indy antoi kyllä katsoa hampaansa ja kopeloida itseään, mutta oli hieman jännittynyt.  Indy seisoi asennossa hienosti, mutta itse mokasin lähtemällä kävelemään väärään suuntaan (palasin takaisin) enkä kävellyt kulmaa kohti vaan suoraan, seisoin liian sivussa seisottamassa Indyä jne.... kehätottumattomuus oli suurimmaksi osaksi omaa mokailua. Tiesin kyllä, että pitää kävellä vastapäivään, mutta lähdin kävelemään myötäpäivään yms... tosi tyhmää.

Nyt kun vielä ymmärtäisin, kuinka vakavia asioita on "suora olkavarsi" ja "käveleminen kapeasti takaa". Oletan, että rintakehä saattaa tuosta vielä kasvaa...

Nyt mietin sitä, yritänkö mennä tammikuussa koiranäyttelyyn, vai ajelenko karvat ja yritän keskittyä tuohon näyttelykäyttäytymisen harjoitteluun. Luulen, että karvat lähtee -ja odotellaan että rintakehä kehittyy -jos kehittyy. Jokatapauksessa Indy viihtyi näyttelypaikassa hyvin, häntä heilui kaikille niin ihmisille kuin koirille poikkeuksena tuo oviaukon tapahtuma.