Suhtauduin koiriin aika varauksellisesti ennen kuin meille tuli Indy. Toki vieläkin kun näen vapaana olevan ison koiran, katson tarkkaan kuinka koira käyttäytyy ja tarvitsisiko sitä pelätä. Melkein kaikki jotka koiria pelkäävät, alkavat pelätä viimeistään siinä vaiheessa kun koira alkaa haukkua.

Indyllä on kova ja ehkä pelottavakin haukkuääni ja se saattaa innostuksen ottaessa valtaa vaihdella huvittavista kimakoista äännähdyksistä matalaan murinaan ja mutinaan. Mutina ja Murina alkaa yleensä siinä vaiheessa kun haukkuminen on kielletty, eikä se oikein uskalla enään haukkua.

Indy on nyt kohta vuoden ja kaksi kuukautta, eikä se ainakaan ole vielä osoittanut merkkejä siitä, että pentuajan arkuus ja myöhemmänkin iän varauksellisuus olisi muuttunut vihaisuudeksi koiria tai ihmisiä kohtaan. Päin vastoin esim. kun meidän pihaan tulee ihmisiä se aina haukkuu (yleensä), mutta haukku loppuu kun se tunnistaa ihmisen, tai kun se on päässyt haistamaan ihmistä. 

Sisällä saan haukkumisen loppumaan komentamalla, mutta ulkona ei onnistu komentaminen, ellei koira ole ihan vieressä. Toisaalta en pidä sitä niin tarpeellisenakaan kun koira kerran vahtii -niin saa se minun puolestani vahtia kun kerran haukku loppuu kun ihmiset on tunnistettu. Kadulla liikkujia ja naapureita se ei muuten hauku (yleensä).

Kerran töistä tullessani keskustassa näin todella suloisen 1/2-vuotiaan  beessin perron-pojan. Juttelin omistajan kanssa n. 10 minuuttia ja omistaja vaikutti olevan hieman hukassa pentunsa kanssa. Se oli kuulemma ruvennut haukkumaan n. 4kk:na toisia koiria, eikä voinut oikein sietää muita uroksia. Valitettavasti minulla ei ollut antaa pennulle nameja, mutta tuona aikan kun istuin siinä kyykyssä käsi ojossa katsellen muualle kuin koiraanpäin juttellen omistajan kanssa se ei tietenkään antanut silittää itseään, nippa nappa kävi vähän haistamassa ja sitten isot haukut päälle. Itseäni nolotti omistajan puolesta. Yritin sanoa hänelle, että kannattaisi käydä vesikoiratapaamisissa ja erilaisissa paikoissa koiran kanssa. Vaikutti siltä, että tuon koiran ISOT ongelmat olivat vielä tulossa. Samalla en voinut kun kiittää mielessäni Hannaa siitä kuinka Hanna patisti kulkemaan koiran kanssa eri paikoissa ja kehoitti pitämään päiväkirjaa (pidetty on, mutta hieman laiskasti). Ei voi muuta kuin ihmetellä, että ihmiset eivät ajoissa reagoi koiransa ongelmiin. Ensin niitä ei tietenkään halua myöntää ja kohta ongelmat ovatkin sitten jo vaikeammin hallittavissa.

Yksi tapaus sattui lähellä meidän kotia. Naisihminen ulkoilutti koiraansa ja raahasi sen väksin tutustumaan meihin. Koira oli alkanut haukkua jo kaukaa kun näki meidät ja ajattelin ensin, että kierretään tuo pariskunta kun omistaja vaikutti vähän kummalliselta (kiskoi koiraa ja huusi ja haukkui sitä kovalla äänellä). Kun tulimme kohdalle nainen alkoi puhua meille ja jostain syystä jäin siihen seisomaan vaikka ei todellakaan olisi pitänyt. Naisen koira peruutti koko ajan naisen selän taakse ja haukkui täysillä. Indy oli aika hämillään. Nainen käski koiransa tulla leikkimään: kiskoi sitä väkisin pois suojasta jalkojensa takaa. Huh. Olin ihan järkyttynyt, mutta en saanut sanottua mielipidettäni hänelle. Kai nyt mille tahansa koiralle tulee kammo toisia koiria (ja emäntäänsä) kohtaan jos jo ennestään pelkäävää lähdetään repimään ja sille huudetaan tuossa tilanteessa. Ymmärrän kyllä, että naisesta olisi ollut kiva jos koira ei olisi pelännyt, mutta tuolla käsittelyllä koirasta tulee mielenvikainen ennemmin tai myöhemmin. Olen kiertänyt naisen visusti kaukaa siitä lähtien...

Kyllähän minäkin Indyn kanssa menin silloin alkuaikoina toisten koirien luokse vaikka se pelkäsi. Koirat olivat kylläkin minulle ennestään tuttuja ja alkupelkojen jälkeen Indyn pelko toisia koiria kohtaan väheni. Nämä olivat näitä narussakävelytilanteita. Ajattelin, että kaikki on OK kun se ei enään pelännyt itsensä kokoisia, eikä tuttuja itseään isompia koiria. Mutta kuinkas olikaan kun mentiin vesikoiratapaamiseen, missä oli paljon haukkuvia vapaana juoksevia koiria; Indyhän oli siellä ihan häntä koipien välissä monta kertaa ennen kuin tottui tuohon laumaan. Indyn juoksun jälkeen ei olla vielä oltu vesikoiratapaamisessa. Odotan että päästäisiin mukaan katsomaan, mikä on nykyään meininki...