Indyn toukokuu meni aika tylsästi juoksun loppua odotellessa. Sillä välin Indy vietti pitkän viikonlopun äitini seurassa -ja hyvin oli molemmilla mennyt. Tykkäävät ilmiselvästi toisistaan. Vastaanotto oli sanoinkuvaamattoman riemukas kun saavuimme kotio. Juoksun loppu-loppu-suoralla vein Indyn koripalloseuran päättäjäisiin -jihan että näkisin miten tämä reagoi ihmispaljouden keskellä. Siellä oli tietenkin  kaikenikäisiä lapsia ja aikuisia . Olin aivan ihmeissäni kun Indy ei peruutellut ollenkaan kaikenkokoisten silittäjien edessä. Se oli tosi innostunut kaikista ihmisistä ja halusi haistella kaikkia. Huonompi asia oli se, että Indy kiskoi koko ajan tosi paljon ja varsinkin kun se näki naapurin Resun samoissa kekkereissä. Veto oli -täytyy sanoa molemminpuolista. Indy kävi myöskin uimassa :)) Se meni veteen ihan halukkaasti ja uiskenteli kuin vanha tekijä. Ei tosin tajunnut ideaa kun yritin heittää sille keppiä.

Tuon jälkeenkin on käyty Indyä uittamassa ja tuntuu tyttö tykkäävän uimisesta. Olen ollut tekevinäni sellaisen havainnon Indystä, että se on jotenkin löytänyt itsensä; se ei ole enään ollenkaan niin hötky kun oli nuorempana. Lisäksi suhtautuu vieraisiin ihmisiin esim. agilityssä opettajat paljon luottavaisemmin kuin aikaisemmin. Toisaalta -ei se ole enään niin leikkisäkään. Saattaa olla jotain hormoni juttuja vielä juoksun jälkeen. Toisaalta olen kuullut sen jopa ärähtävänkin toiselle  koiralle tiukan paikan tullen -mikä on myöskin mielestäni ihan hyvä, -että osaa pitää puolensa..

Agilityssä on nyt käyty 4 kertaa tänä keväänä  -ja hyvin tuntuu sujuvan. Ei tietenkään mitään täydellistä, mutta olen tosi tyytyväinen. Itse jos vielä osaisin keskittyä vähän paremmin omiin liikkeisiini niin varmaan sujuisi vieläkin paremmin. Mielenkiintoista verrata opetusta eripaikoissa. Nokian ryhmässä ei tosin ole varsinaisesti opettajaa vaan ihmiset ohjaa toisiaan, mutta tulee erilaisia näkökulmia asioihin. Tykkään myöskin Pirkkalan opettajasta -joka on poikani vanha opettaja muutaman vuoden takaa. Aika pitkiä estesarjoja sitä jo mennään kuitenkin. Tänään ekaa kertaa käveltiin keinusta läpi ja pussiinkin sain Indyn houkuteltua ;)

Indy ja Resu varjossa

Viikonloppuna oli Artun synttärit ja meillä kävi paljon vieraita lauantaina ja sunnuntaina. Mielestäni Indy ei hauku enään vieraita niin paljon kun haukkui aikaisemmin. Toki haukkuu kaikki jotka tulee, mutta lopettaa sen jälkeen kun on päässyt haistamaan. Komennan Indyn istuun kun vieraat tulee ja annan sille palkkaa kun se on hiljaa (tämä siis olisi hieno idea). Ja jos se meinaa jotain ihmistä haukkua enemmän -käsken kääntää selkänsä Indylle ja olla huomaamatta sitä. Aika hyvin sujui ainakin nyt viikonloppuna. Kun vieraat on asettuneet aloilleen se alkaa aika nopeasti tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa. (ehkä sillä elää toivo makupaloista, joita vieraat joskus antavat).

Vesikoiratapaamiset on nyt siirretty keskelle viikkoa, eikä taida valitettavasti oikein meiltä onnistua tuo tapailu  ainakaan niin kauan kun on nämä kaksi agility-kurssia maanantaisin ja perjantaisin. (keskiviikkoisin ja torstaisin on ilta-vuoro, ja  joku ilta pitäisi ehkä olla lastenkin kanssa.)