Oli kiva kun vaihteeksi oli inhimmillinen ilma agilitykentällä. Indy tärisi innosta päästä juoksemaan  radalle. Radalle oli koottu samat esteet kun oli alkukesän mölli-agilitykisoissa ja hieman kauhunsekaisesti suhtauduin siihen mitä siitä tulee. Minulla kun ei oikeasti ole ollut tietoa esim. siitä mistä tiedän miltä puolelta koiran pitää juosta putkeen jne... Selvisi kuitenkin siinä kaikki tuollaiset asiat. 

Selvä oli, että Indy ei osaa mennä keinusta, A-este hieman pelotti (minua) ja sen tiesin, että peruuttamatta me ei kepeistä selvitä. Aika hyvin kaikki kuitenkin sujui. Siis keinua en edes ekalla kerralla ajatellutkaan meneväni. Tokalla kerralla Indy juoksi keinulle ennenkuin ehdin koiraa sanoa ja meinasin saada hepulin kun olin varma, että nyt on ikuinen kammo keinua kohtaan (se rämähti ihan kunnolla kun Indy juoksi siitä läpi), mutta höh ;) Indy ei ollut moksiskaan kun mentiin hidastamalla apujen kanssa keinusta pari kolme kertaa tuon ekan kerran jälkeen.

Myöskin kepit alkavat sujua pikkuhiljaa.. Luulen, että kohta selvitään kepeistä ilman minun peruutustanikin.

Kaikki siis menisi hyvin jos olisin itse rauhallisempi ja keskittyisin paremmin esteiden järjestykseen, enkä alkaisi kesken kaiken pyöriä, että minnekkäs tässä nyt pitikään mennä -siinä vaiheessa koira viimeistään putoo kärryltä. Indy kyllä hyvin kuuntelee mitä sille sanon, välilllä vaan tosiaan menee itselle pyörimiseksi tuolla kentällä.

Indy suhtautuu ihmisiin hienosti tuolla kentällä. Menee rohkeasti haistelemaan, joitain ihmisiä enemmän innokkaasti kuin toisia. Esim. ryhmämme ainoaa mies-jäsentä se kävi haistelemassa oikein kunnolla, mutta yhdelle tädille joka seisoi kumartuneena Indyn ylle n. 5 minuuttia Indy alkoi hieman urista jossain kohtaa. Koki ilmeisesti uhkaavana tuon kumartelun. Indy on kyllä reeniryhmässä hiljaisimmasta päästä, ei murise kenellekään ja haukkuu (rasittavaa kyllä) vain silloin kun olen tutustumassa rataan tai laittamassa esteitä tms. Se on aika ärsyttävää, mutta olen nyt viime kerroilla yrittänyt laittaa Indyn kiinni sillälailla, että se ei näkisi minua, silloin se on  hiljempaa.

Perjantaina nähtiin Ninnu ja Simo sattumalta reeniaulueella. Ninnu oli ryhmänsä kanssa treenaamassa tokoa tms... Oli kiva nähdä Simo pitkästä aikaa. Simo joka Indyn ollessa pieni haisteli Indyn ihan uuvuksiin, oli itse nyt vähän kyllästyneen näköinen kun Indy halusi vain haistella sen peräpäätä. Olisi kiva päästä joskus Ninnun ja Simon kanssa harjoittelemaan agilityä...